Jorma-ukki (1928 – 2018), jonka lapsuudenperheestä olen alkanut kirjoittaa, muutti elämässään monia kertoja. Ensin lapsuudenperheessään ja myöhemmin aikuisiän perheensä kanssa. Hän syntyi Sievissä vuonna 1928. Ensimmäiset muistikuvat syntyivät Rujulassa, jossa lapsuudenperhe asui vuoteen 1934 saakka. Jorma oli siten kuusivuotias, kun perhe lähti matkaan vaatimattoman muuttokuormansa kanssa, johon oli koottu mukaan ne pakkohuutokaupan tavarat jotka eivät käyneet kaupaksi. Kirjoitin aiheesta edellisessä artikkelissa.
Vuonna 1935 perhe muutti naapuripitäjään eli Ylivieskaan perheen isän Aarnen työn perässä. Maantieteellisesti kyse oli noin 30 kilometrin muuttomatkasta. Aarne sai työpaikan myllärinä Pylvään Mylly ja Saha Oy:stä ja pääsi muuttamaan perheensä kanssa työsuhdeasuntoon, joka käsitti pienen tuvan ja kammarin. Mylly oli uudenaikainen eli toimintaa pyöritettiin jonkinlaisen häkämoottorin avulla. (Tämän verran merkitsin muistiinpanoihini ukkini kuvailuista myllyn tekniseen toimintaan liittyen. Aihe kun ei minua varsinaisesti niin kiinnostanut, mutta kuvastaa ukkini tapaa kertoa asiasta kuin asiasta hyvin seikkaperäisesti 🙂 ). Ensimmäinen työaikalaki tuli voimaan noihin aikoihin, mikä merkitsi valtavan suurta parannusta Aarnenkin työoloihin. Siirryttiin muodollisesti kahdeksan tunnin päivätyöaikaan ja kuukausipalkkaan ja työtä tehtiin kellon mukaan, ei asiakkaiden aikataulujen mukaan eli milloin myllymiehet tulivat ja halusivat että jauhetaan.
Asukkaiden käteisraha oli lujassa, joten osa palkasta maksettiin myllärille jyvinä. Myllärin vaimo Lyydia ( isomummoni) piti myllyn asiakkaille pienimuotoista kahvilatoimintaa tarjoten aina tuoretta pullanisua. Näin pystyttiin hyödyntämään palkkana maksetut jyvät ja jauhot, kun niitä jäi yli oman tarpeen. Toinen lisäansioiden lähde Lyydialla oli ompelukonekaupoissa välittäjänä toimiminen. Hän toimi Singerin ”asiamiehenä” eli matkusti kylästä toiseen esittelemässä ja myymässä Singer-merkkisiä ompelukoneita.
Ylivieskan vuodet olivat Jorman parhaita poikavuosia. Hän aloitti kansakoulun ensimmäisen luokan Ylivieskassa, ja sai opettajakseen Anna Ängeslevän (1871 – 1939) . Ängeslevä oli napakka opettaja, emäntä ja toiminut kansanedustajanakin ja työskenteli opettajana vuoteen 1938 saakka. Ängeslevä tunnetaan mm. siitä, että hän oli aloitteellinen suomalaisen äitiyspakkauksen suunnittelussa ja läpiviennissä. Jorman muistikuvien mukaan Ängeslevä oli laatimassa eduskunnalle lakialoitetta, jonka mukaan köyhät pariskunnat eivät saisi tehdä lapsia. Nykyaikana tämä jälkimmäinen ideologia kuulostaa aikalailla julmalta ajattelutavalta.
"Uuno oli merkillisen hyvä kaveri"
Lapsuudenajasta puhuttaessa ukkini muisteli Uunoa, perheessään asunutta orpopoikaa. Jotkut ihmiset jättävät elämäämme erityisen jäljen, etenkin lapsuudessa. Uuno oli ollut jotain kautta sukua Lyydia-äidille ja ”kunta oli myynyt hänet hoidokiksi” heidän perheeseensä. Tämä viittaa suomalaiseen köyhäinhoidon historiaan ja huutolaisiin. Huutolaisuus tarkoittaa järjestelmää, jossa kunta luovutti elatusta vailla olevan lapsen tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle perheelle. 1930-lukuun mennessä järjestelmä alkoi olla lakkautettu, mutta ilmiötä esiintyi myöhemmin vaikkakin eri termeillä määriteltynä. Huutolaislasten kohtaloita on tutkittu myöhemmin ja näiden ihmisten kokemukset ovat vaihdelleet hyvin myönteisten ja hyvin kielteisten välillä.
”Hän oli merkillisen hyvä kaveri”, muisteli ukkini Uunoa. Uuno oli joitakin vuosia perheen omia poikia vanhempi, mutta leikki ja askaroi heidän kanssaan. Hän auttoi myös talon toimissa, kuten ajoi hevosta, haki heiniä ja pilkkoi puita. Uuno kasvoi aikuiseksi ja avioitui, mutta kävi toisinaan yhä kyläilemässä perheen luona, minkä Jorma muistaa mukavana asiana. Talvisodassa Uuno sitten kaatui. Mielenkiinnosta kävin katsomassa Sotasampon sivuja, joista on mahdollista etsiä ja katsoa sodissa 1939 – 1945 kaatuneiden suomalaisten henkilötietoja. Pelkän etunimen avulla sieltä ei löytynyt muuta kuin liian paljon vaihtoehtoja.
Sotavuodet muuttivat kaikkien suomalaisten elämää tavalla tai toisella. Millaisia sotavuodet olivat Jorman lapsuudenperheessä, siitä kirjoitan seuraavalla kerralla.