Tutustuessani isoisäni Jorma Kallion sukupuuhun, vastaan on tullut tämä valokuva, joka on omalla tavallaan vaikuttava. Huomio kiinnittyy kuvan keskimmäiseen mieheen, Matti Kallioon, jolla on tumma tukka ja tuima, ankara katse. Arvelen, että tukkamalli ja pukeutuminen viittaa herännäisyyteen eli körttiläisyyteen, joka määritteli perheen elämää jälkipolven kertoman mukaan.
Herännäisyys eli körttiläisyys on yksi evankelisluterilaisen kirkon sisällä toimiva perinteinen herätysliike. Se sai alkunsa 1700-luvulla Pohjois-Savossa ja Pohjanmaalla esiintyvistä kansanherätyksistä. Savossa esiintyneen herännäisyyden päämiehiä olivat Juhana Lustig ja Paavo Ruotsalainen. Kalajokilaaksossa esiintyneessä liikkeessä toimivat pappismiehet Jonas Lagus ja N. K. Malmberg. Savon ja Pohjanmaan herännäisyysliikkeet yhdistyivät käytännössä 1830-luvulla. Herännäisyydelle on tyypillistä tavallinen suomalainen luterilaisuus. Keskeistä on Jumalan suuruuden ja ihmisen pienuuden korostaminen, sekä rukouksen muotoon kirjoitettujen Siionin virsien veisaaminen, joka tapahtuu yhteisissä hartausseuroissa. Nykyisin herännäisyys on yleiskirkollinen ja maltillinen liike verrattuna liikkeen alun hurmoksellisuuteen ja herätyksellisyyteen.
Matti Mikonpoika Kallio syntyi Sievissä 8.12.1878 Mikko Kalliokoskelle ja Brita Kaisa os. Pennalalle. Mikko-isä kuoli, kun Matti oli vasta muutaman kuukauden ikäinen. Brita Kaisa jäi leskeksi ja avioitui pian Sakari Kangaksen kanssa, jolloin Matti sai isäpuolen ja tämän myötä kolme sisarpuolta. Brita Kaisa kuoli vuonna 1913 muutama vuosi toisen aviopuolisonsa kuoleman jälkeen.
Matti Kallio avioitui Susanna os. Kuljun (1879 – 1931) kanssa. Susanna-vaimo oli lähtöisin Pyhäjoelta yli kymmenlapsisesta perheestä. Matin ja Susannan esikoinen Aarne Mikael syntyi syksyllä 1901, eli Aarne on isoisoisäni jonka kautta linkityn sukuun. Seuraavat lapset syntyivät muutaman vuoden väliajoin: Johannes Arvid ”Jussi” (1903), Matti Valdemar (1906), kaksospojat Lauri Ilmari ja Veikko Viljami (1910), Anna Helena ”Anni” (1913) ja Niilo Kustaa (1918).
Kun Aarnen nuorikko, tuleva isomummoni Lyydia (”Lyyti”), tuli taloon nuoreksi emännäksi vuonna 1925, asui siellä Aarnen lapsuudenperhe, lapsilauman nuorin poika Niilo oli vasta seitsemänvuotias ja seuraava, Anna, kahdentoista vanha. Miltä lie nuoresta Lyydiasta tuntunut astua anoppinsa taloudenpitoon? Hänestä oli tullut Aarnen vaimo ja talon ensimmäinen miniä. Appiukko-Matti pääsi helpommalla roolien muuttuessa, olihan sen ajan taloudenpidossa tyypillistä, että miehet keskittyivät ulkotöihin, metsä- ja peltotöihin. Kun tuvassa tunnelma muuttui kipakaksi oli miespuolisilla perheenjäsenillä, Aarne-puoliso mukaanlukien, aina hyviä syitä hävitä paikan päältä töihin ulkoilmaan. Naiset, anopit ja miniät, joutuivat käytännön syistäkin olemaan paljon enemmän tekemisissä keskenään, jolloin oli selvää että erimielisyyksiä syntyi enemmän. Niitä syntyi myös Susannalle ja Lyytille.
Me nykyajan naiset olemme siitä onnekkaita, että saamme asua oman ydinperheemme kanssa ja olla ainoita talon ”emäntiä”, ilman anoppeja, miniöitä tai puolison sisaruksia. Entisaikaiset yhteisen elämisen mallit eivät varmasti toimisi omalla kohdallanikaan.
Susanna oli Pyhäjoelta, jossa isänsä piti myllyä. Kuljut olivat mylläreitä monessa polvessa.
Kiitos maininnasta, tosiaan Pyhäjoki ja Pyhäjärvi ovat eri paikkakuntia. Korjaan sen myöhemmin tekstiin. Edit 29.4: korjattu.