Edellisessä artikkelissa kerroin isoisomummostani Susanna Kalliosta, os. Kuljusta. Hän syntyi huhtikuussa 1879 Pyhäjoella kahdeksantena lapsena Anna-Liisa Samuelintytär (os. Toppari) ja Juho Kustaa Salomoninpoika Kuljun perheeseen. Anna-Liisa Toppari, myöhemmin Kulju, syntyi 3.10.1841 Ylistarossa ja muutti 15-vuotiaana naapuripitäjään eli Lapualle piikomaan Kortesojan tilalle. Lapualla hän kohtasi tulevan puolisonsa Juho Kustaa eli Jussi Kuljun, jonka kanssa avioitui 21-vuotiaana. Avioparille siunaantui seuraavina vuosina kymmenen lasta.
Anna-Liisa ja Jussi Kuljusta on säilynyt mielenkiintoista tietoa, joka löytyi tutustuttuani Ulla-Marja Launialan kirjaan ”Etappeja sukumme matkalla”. Olen käyttänyt kirjaa tietojen ja kuvien lähdeteoksena. Kerron nyt Anna-Liisa Kuljun (os. Topparin), joka on esiäitini kuudennessa polvessa. Jälkipolville on jäänyt muistoksi seuraava kuva hänestä körttipuvussa:
Anna-Liisa muutti puolisonsa Jussin kotitorppaan Pihlajamaalle ja sieltä pari vuotta myöhemmin Ruhaan. Lapualla Ruhan kylällä asuessaan Jussi ja Anna-Liisa saivat ensimmäiset neljä lastaan. Heille syntyivät Salomon (31.8.1864), Hedvig (21.10.1866), Juho (3.1.1869) ja Liisa (16.1.1871). Perhe muutti Lapualta Nurmoon ja siellä heille syntyivät Maria eli Mari (16.1.1873), Iisakki (13.12.1874) ja Jaakko (14.3.1877). Vuonna 1877 muutti perhe Nurmosta Pyhäjoelle. Siellä syntyivät Susanna (10.4.1879), Anna Kustaava eli Taava (20.6.1881) ja Arvid (27.7.1883).
Kuljun poikia oli siis viisi ja kaikkia poikia yhdisti se, että he lähtivät valtameren taakse Amerikkaan, eri aikoina tosin, ja jäivät sinne. Jotkut heistä solmivat siellä avioliiton ja saivat jälkeläisiä. Viidestä tyttärestä yksi, Liisa, kuoli lapsena. Neljä tytärtä – Hedvig (Nevala), Mari (Anttila), Susanna (Kallio) ja Anna Kustaava (Vähäsalo) kasvoivat aikuisiksi, avioituivat ja saivat lapsia. Heidän tietojaan sain selville julkisesta tietokannasta nimeltä Geni.
Anna-Liisa jäi leskeksi vuonna 1906 ja muutti asumaan nuorimman tyttärensä Anna Kustaavan perheeseen, johon kuului kahdeksan lasta. Anna-Liisaa kutsuttiin ”Kuljun Tummuksi”. Hänestä kerrotaan, että hän oli ahkera kehräämään lankaa ja kun pienet pojat yrittivät koskea rukkiin, hän ajoi ”rumasen koltiaiset” pois. Tyttärenpoika Arvi (s. 1905) luki Anna-Liisalle jo pienenä poikana Raamattua, koska mummon näkö oli huono. Lukuintoisesta pojasta kasvoikin kansakoulunopettaja. Tiedoksi on jäänyt myös, että Anna-Liisan tapana oli nuuskata ja tytär Anna Kustaava poltti piippua. Pienet hermosauhut lie tulleet toisinaan tarpeeseen kaiken elämän pyörityksen keskellä 🙂
Anna-Liisa Kulju kuoli 8.2.1928 Sievissä, hän eli 86-vuotiaaksi eli tuohon aikaan katsoen poikkeuksellisen vanhaksi. Kolmen vuoden päästä, tammikuussa 1931, kuoli hänen tyttärensä Susanna 51-vuotiaana (mahasyöpään), ja loppuvuodesta 1932 tytär Anna Kustaava, myös 51-vuotiaana (keuhkotautiin). Tyttäristä vanhin, Hedvig, kuoli 72-vuotiaaana (v, 1939) Reisjärvellä ja Mari 76-vuotiaana (v. 1949) Ylivieskassa. Sisarussarjan nuorin Arvid kuoli viimeisimpänä vuona 1952 Amerikassa. Hän lähetti silloin tällöin sukulaisilleen ”Ameriikan terveisiä” eli postipaketteja, joissa oli mm. raakakahvia. Kahvi maistuikin varmasti hyvälle sodan jälkeisinä puutevuosina.
Mielenkiintoista tekstiä. Olenkin nyt äitisi kanssa viestitellyt sukuasioissa.
Kiitos palautteesta! Se on aina tervetullutta.
Ulla Marja Launialan nuorempana veljenä näitä lueskelen.
Hei Veijo! Siskosi Ulla-Marjan kirja innosti minua kirjoittamaan tämän jutun, ja sieltähän on myös tuo kuva ja tiedot Anna-Liisa Kuljusta. Mukava kuulla että olet tutustunut blogiini!