Tässä postauksessa kerrotaan tavallisten kuopiolaisten ihmisten elämäntapahtumista tasan 110 vuotta sitten eli 26.2.1915. Tiedot löytyvät tutkimalla digitoituja kirkonkirjoja ja henkikirjoja. Nämä kirjat löytyvät esimerkiksi SSHY:n eli Suomen sukuhistoriallisen yhdistyksen sivuilta (tai jäsensivuilta) tai https://digihakemisto.net -sivustolta. Kuopio on kotikaupunkini – en ole syntynyt täällä, mutta asunut kuitenkin lähes 30 vuotta. Vuosi 1915 on valitsemani vuosiluku siksi, että SSHY:n digiarkistosta löytyvät tällä hetkellä digitoidut kirkonkirjat syntyneistä, vihityistä ja kuolleista vuoteen 1920 asti, muttei vuoteen 1925 asti. Näin olen vuosi 1915 eli ajanjakso 110 vuotta on lähin ”pyöreä” vuosi, mitä voi helposti tutkia.
Syntyneet
Kuopiossa (mukaan lukien maa- ja kaupunkiseurakunta) syntyi helmikuussa 1915 yhteensä 75 vauvaa. Tuohon aikaan suurin osa synnytyksistä tapahtui kotona. Helmikuu 1915 oli selvä ”tyttökuukausi”, sillä vauvoista jopa 46 oli tyttöjä ja 29 poikia. Tasan 110 vuotta sitten – 26.2.1915 – syntyivät tyttövauva yhteen kuopiolaiseen perheeseen. Jenny Maria syntyi puuseppä Taavetti ja vaimo Anna Aliina Poutiaiselle kaupunkiin. Äiti-Anna oli 28-vuotias lapsen syntyessä ja rippikirjoista olisi selvitettävissä, oliko perheessä useampia lapsia. Kuopiossa vuonna 1915 lasten vanhemmat olivat pääosin varattomia tai vähätuloisia. Kirkonkirjoihin oli kirjoitettu säännöllisesti lapsen isän ammattiasema eli sääty, mikä maaseudulla oli usein ”loinen” eli henkilö suoritti talon töitä henkensä pitimiksi ja sai vastineeksi yösijan ja ruuan. Kaupungissa oli enemmän ”työmiehiä”. Lapsen äidin säätynä oli vastaavasti loisen tai työmiehen ”vaimo”. Helmikuussa 1915 synnyttäjien ikähaitari oli Kuopiossa 17 – 47 vuotta.
Useampaa kuopiolaista perhettä kohtasi helmikuun 1915 alussa ”tuplaonni”. 2.2.1915 on kirjattu seuraavat uutiset: Kaksostytöt Tyyne ja Aune ovat syntyneet torppari Taavetti ja vaimo Anna Tuoviselle. Kaksoset Pentti ja Inka ovat syntyneet kauppias Erik ja vaimo Anna Väätäisen perheeseen. 3.2.1915 syntyivät kaksostytöt Lempi ja Irja, vanhemmat Taavetti ja Selma Korhoselle. Torppari Aaro Hiekkala toimitti syntymän jälkeen hätäkasteen, minkä pastori Jaakkola vahvisti 7.3.1915. Samana päivänä syntyivät myös kaksospojat Tauno ja Veikko perheeseen Kurkiharjuun Taavetti ja Anna Koposelle, loismiehelle ja hänen vasta 18-vuotiaalle vaimolleen. Pojat hätäkastoi opettaja Juho Vehviläinen ja kasteen vahvisti samana päivänä pastori Jaakkola. Kastetoimitukset ja paikalla olleet todistajat on merkitty nimeltä kirkonkirjoihin. Kirkonkirjojen ”Kuolleet”-lehtien merkinnät kertovat, että molemmat pojat menehtyivät: Veikko 10.2. ja Tauno 14.2. eli he eivät ehtineet elää kahtakaan viikkoa.
Synnytys on aina ollut kriittinen tapahtuma ja niihin on menehtynyt niin äitejä kuin lapsia. Hätäkastemerkintä kertoo, että syntynyt lapsi on ollut hengenvaarassa ja usein naapuritalosta on haettu isäntä tai muu miespuolinen, joka on toimittanut nopeasti kasteen, koska on pelätty ettei pappi ehdi paikalle. Kun vauva oli toipunut, pappi vahvisti tällaisen kasteen. Vauvoja on syntynyt myös kuolleena tai he ovat kuolleet pian syntymän jälkeen. Kuopion kirkonkirjat kertovat, että helmikuussa 1915 kolmessa (3) perheessä vastasyntynyt oli kuollut tai kuoli pian syntymän jälkeen. Kaste oli tärkeä kristillinen toimitus, joka ei ollut vanhempien valittavissa kuten tänä päivänä. Suomessa kaikki lapset kastettiin joko evankelisluterilaiseen tai ortodoksiseen uskoon aina vuoteen 1923 asti, jolloin uskonnonvapauslaki säädettiin. Vuoden 1923 laki antoi suomalaisille oikeuden erota kirkosta ja olla liittymättä mihinkään uskontokuntaan.
Aviottomien lasten äidit ja aviosäätyyn astuneet vaimot
Nykyisin selvä enemmistö ensisynnyttäjistä asuu avoliitossa ja esikoinen syntyy useimmiten ennen avioliiton solmimista. Satakymmenen vuotta sitten tällainen olisi ollut aivan tavatonta ja todella pöyristyttävää. Vuonna 1915 helmikuussa yhteensä kahdeksan (8) kuopiolaisen vauvan kohdalla sivumarginaalissa on merkintä ”äpärä”. Äpärä-termiä käytettiin tuohon aikaan yleisesti ja sillä tarkoitettiin lasta, jonka vanhemmat eivät ole olleet keskenään naimisissa lapsen syntyessä. Usein isästä ei ollut edes tietoa tai hän ei tunnustanut lastaan. Äpäryys merkitsi monelle sen ajan lapselle halveksuttua ja ylenkatsottua asemaa. Enemmistö eli 7 / 8 helmikuun 1915 äpärävauvoista syntyi tuomiokirkkoseurakunnan eli kaupungin alueella ja vain yksi maaseurakunnan alueella. Ovatkohan kaupunkilaiset olleet siis paheellisempia kuin maalaiset vai onko tilastot ns. nyrjähtäneet jotenkin tuon kuukauden kohdalla?
Helmikuussa 1915 Kuopiossa kymmenen (10) paria astui aviosäätyyn. Enemmistö heistä (8/10) oli 20-30-vuotiaita ja ensi kertaa avioituvia. Yksi avioliitto solmittiin kahden lesken välillä eli avioon astuivat Miettisen Ananias (63-v) ja Väisäsen Reetriika (37-v). Tämä 26 vuoden ikäero ei ollut kummakaan, kun vertaa sitä seuraavaan: ensimmäisen avioliittonsa solmivat 64-vuotias puuseppä Matti Pakarinen ja 18-vuotias palvelija Matilda Simonen. 46 vuoden ikäero on jo poikkeuksellinen! Mikä tarina mahtoikaan kätkeytyä tämän pariskunnan taakse? Kirkonkirjoja tarkemmin tutkimalla selviäisi todennäköisesti minä vuonna Matildasta tuli leski (jos hän ei sitten kuollut puolisoaan aiemmin jostain syystä, esim. synnytykseen tai keuhkotautiin).
Kuolleet
Kuopiossa helmikuussa 1915 kuoli 47 henkilöä. Keskimääräinen ikä kuollessa oli 46 vuotta. Luku on matala johtuen siitä, että lapsikuolleisuus oli suurta, minkä huomaa katsellessa kirkonkirjoja. Helmikuussa 1915 noin kolmannes (14/47) kuolleista on lapsia eli alle 18-vuotiaita ja suurin osa heistä on kuollut ensimmäisen elinvuotensa aikana. Tuohon aikaan vauvoja kuoli synnytyksen lisäksi ennen kaikkea tartuntatauteihin ja huonon hygieniatason seurauksiin. Elintärkeitä rokotuksia (lukuun ottamatta isorokkorokotusta) ja antibiootteja ei vielä ollut, mikä koitui monien kohtaloksi. Perheiden asunnot olivat pieniä, ruoka usein huonolaatuista eikä puhdas vesikään ollut itsestäänselvyys. Työikäisiä kuolleista on vajaa kolmannes (13/47) ja reilu kolmasosa (20/47) vanhuksia eli 65 vuotta täyttäneitä. Yleisimpiä kuolinsyitä aikuisiässä olivat tuohon aikaan sydäntaudit, keuhkotaudit (kuten tuberkuloosi) ja vanhuus. Kun henkilöllä oli ehtinyt täyttää 70 vuotta tai etenkin 75 vuotta, kuolinsyyksi merkittiin yleisesti ”vanhuus” sen enemmittä selvityksittä. Siihen aikaan papit määrittelivät henkilöiden kuolinsyyt ja merkitsivät ne kirkonkirjoihin. Korkeimman iän saavutti vuoden 1915 helmikuussa 93-vuotias kylänloppulainen, lapseton leski Anna Reetta Hiltunen. Kylänloppulaisia oli tuolloin Kuopion maalaiskunnassa melko paljon ja heillä tarkoitettiin tilattomia tai irtainta väestöä eli ihmisiä, jotka eivät omistaneet maata tai asuntoa, vaan heillä oli yöpaikka jonkin talollisen nurkissa tai erillisessä rakennuksessa, kuten vajassa tai saunassa. Heitä olivat myös köyhäinhoitolaiset.
Tässä siis yksinkertainen katsaus kirkonkirjojen äärestä kuopiolaisiin ja aikaan 110 vuotta sitten. Tuon ajan ihmiset ei ole enää meidän tavoitettavissamme, sinä vuonna syntyneetkin ovat jo ehtineet elää koko elämänsä kaaren, mutta ehkäpä jonkun nykyisen kuopiolaisen vanhempi, isovanhempi tai isoisovanhempi on tuon ajan nähnyt? Mitä ajatuksia ja kysymys tämä artikkeli kenties herättää? Laitathan kommenttia tulemaan! : )