Ohoh tuota Salomonia! Kuudentoista (16) lapsen isä

Eräs esi-isä, jonka elämänkaari kiinnostaa minua erityisesti on isoisomummoni Susanna Kallion (os. Kuljun) vanhin veli Salomon Johaninpoika Kulju (s. 31.8.1864 – k. 3/1925). Hänen voi kertoa todellakin toteuttaneen Raamatun luomiskertomuksessa annettua tehtävää ”Lisääntykää ja täyttäkää maa”. Geni- ja Family Search-ohjelmien perusteella voi laskea, että hänellä on ollut 16 lasta, ensimmäisestä liitosta Agata Kujalan (1863 – 1903) kanssa seitsemän ja toisesta liitosta Ida Sofia Nikulan (1881 -1941) kanssa yhdeksän. Tämä 16 lasta on todennäköisin lukumäärä (luku on vaihdellut eri tekijöiden sukupuissa 16 – 18 välillä 😀 ).

Kirkonkirjojen mukana Salomon on saanut syksyllä 1886 naimakirjan Salon kappeliin ja hän on muuttanut helmikuussa 1887 Saloisten seurakuntaan. Saloisissa on asunut neitonen nimeltä Agatha Juhontytär os. Kujala, joka on synnyttänyt 26.9.1887 tyttären, joka sai nimen Anna-Liisa ja joka eli vain viisi vuorokautta. Pari on muuttanut vuonna 1888 Sieviin ja heille on syntynyt tytär Ida Maria (1888 – 1980). Sitten syntyivät pojat eli Juho Henri (1891 – 1956) Ylivieskassa ja Jooseppi (1896 – 1920) Vaasassa. Reisjärvellä syntyivät tyttäret Hilma (s. 1898 – 1961) ja Hanna (1900 – 1993). Noin vuonna 1900 perhe muutti siirtolaisina Yhdysvaltoihin, jossa seitsemäs tytär Lempi Susanna (”Susie”) syntyi lokakuussa 1903 (kuoli 1990).

Agata-äiti kuoli seitsemännen lapsensa synnytykseen tai lapsivuoteeseen lokakuussa 1903 ollessaan 40-vuotias. Salomon jäi leskeksi ja kuuden pienen lapsensa yksinhuoltajaksi, hänen esikoislapsensa oli kuollut muutaman päivän iässä ja kuusi muuta olivat nyt 15-, 12-, 7-, 4-, 3- vuotiaat ja vauva (0 vuotta). Salomon toimi kuten siihen aikaan leskimiehet tapasivat toimia vaimon kuoltua eli laittoi ilmoituksen paikalliseen sanomalehteen. Siihen vastasi samoin Suomesta siirtolaisena muuttanut 23-24-vuotias Ida Sofia Nikula, joka tuli hoitamaan vauvaa ja muita lapsia. Ja kävi niin, että Salomon ja Ida solmivat avioliiton jo toukokuussa 1904 Michiganissa Yhdysvalloissa. Avioliittoon olikin jo pieni kiire, sillä heinäkuussa 1904 heille syntyi tyttö Agnes (Aggie).

Varmaan kyse on ollut rakkaudesta ensisilmäyksellä, ihan suoranaisesta hullaantumisesta, sillä nuori morsian otti avioon astuessaan myös vastuun kuuden muun lapsen hoitamisesta samalla, kun odotti ja hoiti omaa vauvaansa. Miten muuten voisi selittää sitä, että nuori nainen ehdoin tahdoin sitoutuu elämään tällaisen katraan kanssa? Nyt päätös oli tehty ja lapsilykkyä pariskunnalle todellakin suotiin myös seuraavina vuosina, sillä heille syntyi kahdeksan muutakin lasta. Elettiin tosiaankin 1900-luvun alkukymmeniä ja ehkäisy oli tuolloin tuntematon käsite, lasten määrää eivät vanhemmat voineet suunnitella, jos eivät sitten päätyneet selibaattiin.

Salomonille ja Idalle syntyivät Agnesin (1904-1936) jälkeen seuraavat lapset: Frederik (1905-1925), Selma (1907-1922), Aino (s. ja k. 1909), Helen Saima (1911 – 1979), Lillian Lahja (1912 – 1972), Aili Alice (1916 – 1992), Walter Wayne (1918 – 1978) ja Berniece Solomonea (1924 – 1998). Tiedot löytyvät Family Searh -sukututkimusohjelman sivuilta. Viiden lapsen synnyinpaikka oli Michiganissa (v. 1903 – 1909 syntyneet), Aino ja Helen Saima syntyivät Kaliforniassa ja loput neljä Oregonissa.

Lapsisarjan kuopus Berniece (1924 – 1998) on kertonut muistelmiaan ja ne on kirjoittanut ylös Judy A. Dobbins vuonna 1995. Löysin digitaalisessa muodossa olevan kirjasen Family Search- sukusivuilta, suomensin sitä ja sieltä löytyi mielenkiintoisia yksityiskohtia Berniecen lapsuudesta ja muistoista mm. liittyen velipuoli Jooseppiin ja isä-Salomoniin. Ensimmäisen kappaleen otsikko ”We must have been poor” – Meidän on täytynyt olla köyhiä – kertoo sinänsä jo paljon. ”Velipuoleni Joe (Jooseppi, s. 1896) oli sotilaana rintamalla ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän sairastui ja kuoli pian kotiuttamisen jälkeen (v. 1920) ulkomailla tapahtuneen kaasumyrkytyksen uhrina. Hänen sairausvakuutusrahansa siirtyivät äidille ja niitä käytettiin North Lakesin kiinteistön ostamiseen.— Isästäni tiedän hyvin vähän. Kun olin vain muutaman kuukauden ikäinen, vuonna 1925 maaliskuussa (?), isäni kuoli todennäköisesti sydänkohtaukseen. Lapsuudenkotini naapuri, rouva Lullman, tapasi kertoa minulle että hän osasi soittaa urkuja. Muistan kuulleeni, että isä yritti aina ansaita rahaa tavalla tai toisella. Hän yritti yhtenään keksiä ”ikuista liikekonetta” (= ikiliikkujaa).” Salomon ansaitsi elantonsa pääasiassa metsätöissä. Toden totta, ideat ja yritykset rahanhankintaan tavalla tai toisella ovat olleet tarpeellisia, kun muistaa minkä kokoinen olikaan elätettävä perhe!

Salomonin kuoltua Ida-leski avioitui Henry Carlsonin kanssa. Henry otti hoitoonsa perheen viljelykset ja toimi kasvatti-isänä nuorimmille lapsille. Beatrice kertoo sisarensa Aggien kuolleen vuonna 1936 peritoniittiin (vatsakalvontulehdukseen). Siskoista Hanna ja Hilma hoitivat hänen lapsiaan, kunnes he muuttivat isänsä luokse tämän avioiduttua uudelleen. Suuren sisarussarjan äiti-Ida kuoli toukokuussa 1941 keuhkokuumeeseen (60-vuotiaana). Beatriece kirjoittaa: ”Kun muistelen nuoruuttani, arvaan että meidän on täytynyt olla köyhiä, mutta vain rahan suhteen. Olen rikas muistoissani ja ymmärtänyt, että et tarvitse paljon mammonaa ja tavaroita – voit tulla toimeen mukavasti ilmankin.”

Kuten edellisessä artikkelissa kerroin, Salomonin neljä veljeäkin muutti Amerikkaan, jonne rakensivat elämänsä ja jossa myös kuolivat. Kuinka paljon olisikaan yhteensä kaikkien heidän jälkeläisten määrä? Se jää tässä vaiheessa arvailun varaan. Family Search -ohjelmasta saattaisi olla paljon apua määrien laskemisessa.