Vanha todistus kertoo Aarnen (1901 – 1964) olleen ”pystyvä ja taitava ammattimies”

Sukuni arkistoista löytyi nivalalaisen myllynomistaja Heikki Vähäsöyringin allekirjoittama työtodistus vuodelta 1951. Kellastunut ruutupaperiarkki ja kaunokirjoitusta, joka on siistiä ja mustekynällä kirjoitettua! Otin käsiini tuon vanhan, kellertävän paperin, joka rapisee ja tuoksuu vanhalta, ja pyrin käsittelemään sitä hyvin – tuli tunne että nyt ollaan vanhan ja arvokkaan asian äärellä. Tällaisia papereita nykyisin tulee harvemmin vastaan, jos ei sitten harrastuksiin kuuluu vanhojen papereiden kaivelu iänikuisista paikoista, kuten allekirjoittaneella. 🙂

Tekstisisältö on seuraava: ”Aarne Mikael Kallio, s. 11.9.1901 Sievissä, on ollut päämyllärinä ja vastuunalaisena myllynhoitajana omistamassani sähkömyllyssä yhtäjaksoisesti 11 vuotta 10 kk. Myllyssä on 2 kinparia, vasaramylly ja ryynityslaitteet. Samoin on hän joutunut olemaan useissa remonteissa ja osoittautunut monipuoliseksi ammattimieheksi. Toimessaan hän osoittanut ehdotonta raittiutta ja rehellisyyttä ja osoittanut kiitettävää ammattitaitoa ja ahkeruutta. Suhde työnantajiin ja asiakkaiden käsittelyyn ollut kiitettävä. Hänen työsuhteensa päättyy mylly omistussuhteen vaihtuessa 31.5.1951. Suosittelen häntä täten pystyvänä ja taitavana ammattimiehenä muillekin työnantajille. Nivala 1.6.1951. Heikki Vähäsöyrinki”

Isoukkini Aarne oli siis mylläri ja taitava ammattimies olikin. Työnantajakin on näyttänyt olevan perusteellinen mies työtodistusta laatiessaan. Työtodistuksesta kuvautuu, että työ on ollut vastuullista ja vaativaa. Myllyjä oli tuohon aikaan monentyyppisiä ja tehtäviin ”erikoistuttiin” työn ohessa ja niitä tekemällä. Nykymaailmassakin työssä oppinen on tärkeä osa ammattitaidon hallintaa. Mutta työtehtävien hallinnan lisäksi tarvitaan muutakin, kuten työhön soveltuvuus ja oikea asenne. Työntekijänä Aarne on osoittanut ”ehdotonta raittiutta ja rehellisyyttä” ja hänellä on ollut kiitettävä suhde työnantajiin ja asiakkaiden käsittelyyn. Voisiko parempaa todistusta enää saada?

Aiemmassa tekstissäni olen kertonut Aarnesta ja myllärin työstä, voit lukea tästä linkistä. ”Oma tupa oma lupa” – Aarne ja Lyydia perustivat kodin. Aarne aloitti työssä myllärinä jo nuorena miehenä Sievissä eli synnyinpaikkakunnallaan hankkien elantoa kasvavalle perheelleen. 1930-luvun pula-ajan onnettomat tapahtumat veivät Aarnelta perheineen työn, kodin ja muun omaisuuden. Koti pakkohuutokaupattiin ja Aarne ja Lyydia lähtivät tien päälle pienet lapset perässään, vain muutama nyssäkkä mukanaan. Mitkä mahtoivatkaan olla perheenisän ja äidin ajatukset silloin? (Kirjoitukseni aiheesta löytyy myös em. linkin alta.)

Onneksi perhe pääsi tuon jälkeen jaloilleen, kuten jälkipolvet nyt tiedämme. He muuttivat Ylivieskaan, Pylvään kylään, vuonna 1935, ja Aarne sai sieltä töitä myllärinä. Ylivieskan vuosista ja myllystä työympäristönä olen kirjoittanut myös aiemmassa tekstissäni, tässä siihen linkki: Jorman perhe muutti useita kertoja työn perässä Tekstissä on kuvattu myös Lyydia-vaimon ja lasten elämää. Vuonna 1939 perhe muutti Nivalaan, josta Aarne sai työtä myllärinä. Nivalan työvuosista kertoo myös tuo hänen saamansa työtodistus, joka innoitti minut kirjoittamaan.

Vuonna 1939 – 1945 olivat talvi- ja jatkosodan aikaa Suomessa. Aarne oli mukana kummassakin sodassa puolustamassa isänmaatamme ja perheen elämä muuttui monella tavalla. Tämä aihe vaatii kyllä oman kirjoituksensa, niin paljon mielenkiintoista olen saanut siitä tietooni, mutta siitä siis myöhemmin. Aarnen työsuhde Nivalassa myllyllä kesti kaikkiaan vuoteen 1951 saakka, jolloin myllyn omistaja vaihtui. Sen jälkeen perhe muutti Kemiin, jossa olikin vastassa kokonaan uudet tuulet. Tästä myös kerron myöhemmin.