Hautakivien kertomaa
Jorma-ukki, äitini ja tätini kävivät Sievissä tutustumassa suvun historiaan parikymmentä vuotta sitten. Hautausmaalta löytyivät niin ukkini isän (Kallio) kuin äidin (Jokitalo) vanhempien hautakivet.
Kallion sukuhaudassa lepäävät Jorma-ukin isovanhemmat Matti ja Susanna Kallio. Samaan hautaan on haudattu heidän naimattomiksi jääneet lapsensa Johannes (1903 – 1969), Niilo (1918 – 1965) sekä Anna (1913 – 2000). He jäivät asumaan lapsuudenkotiinsa vanhempien kuoltua ja lopulta siellä asui yksin Anna eli ”Anni”, joka myi talon veljenpojalleen. Neljä pojista lähti lapsuudenkodistaan perustaen perheensä muualle.
Pohjanmaalla kaikki on ”suurta ja komiaa”, niin myös tuo Kallion suvun talo, joka seisoo siellä tänäkin päivänä . Alla oleva kuva otettu Sievissä vuonna 2002.
Äitini suku on siis Pohjanmaalta ja minussakin virtaa siis ”pohjalaista verta”, mikä on minulle tuore löytö. Millaisia ovat pohjanmaalaiset? Ainakin erilaisia kuin savolaiset, joita edustaa puolisoni. Pohjalaisista sanotaan mmm. että he ovat rehellisiä ja suorasukaisia, kysymyksiin vastataan joko ”kyllä” tahi ”ei”. Ilmankos minulla meni herne nenään aika monta kertaa avioliittomme alkuvuosina, kun puolisoni käytti ja käyttää edelleen termejä ”saattaa olla näin” ja ”katsellaan” kun mielestäni asiasta oli jo selvästi sovittu. Onneksi menimme naimisiin nuorena niin on ollut tarmoa, aikaa ja energiaa taistella näistäkin asioista. 😀
Olen ollut tämän Johanneksen hautajaisissa pikkupoikana Kalliossa. Paljon porukkaa oli hautajaisissa.
Kallion suku onkin iso. Entisaikaan hautajaisiin myös lähdettiin matkustamaan pitemmänkin matkan takaa. Muistatko laulettiinko hautajaisissa körttivirsiä?
Olin silloin 9-vuotias. Kyllä siellä veisattiin, voisin kuvitella juurikin körttivirsiä. Pappeja ja maallikkopuhujia oli.