Miina Sofia Okkonen (1893 – 1915)
Yksi sukututkimusharrastuksen mielenkiintoinen ja koukuttava piirre on se, että voit vapaasti valita kohdehenkilön, jota alat tutkia. Perinteinen tapa on tietysti seurata tarkasti isä- tai äitilinjaa, josta polveutuu ja itsekin teen pääasiassa. Mutta on myös täysi vapaus valita sivuhaaroista tai oman sukutaulun ulkopuolelta henkilö, joka yksinkertaisesti alkaa kiehtomaan, ja selvittää hänen tarinaansa kirkonkirjojen avulla.
”Tapasin” ensi kerran Miina Sofian, kun halusin selvitellä isoukkini Antti Eero Okkosen lapsuudenperheen jäseniä. Hänestä olen kirjoittanutkin useassa postauksessa. Kirkonkirjoista sain selville perustiedot, kuten syntymä- ja kuolinajat ja -paikat sekä aseman sisarussarjassa. Miina oli syntynyt kaksi vuotta ennen Antti Eeroa, viidentenä lapsena 12 lapsen sarjasta. Hän oli aikansa erityisnuori, josta pappi oli kirjannut tietoihinsa maininnat ”kuuromykkä, puhuu”. Tämän selittää se, että hän oli päässyt vuonna 1911 opiskelemaan Kuopioon kuuromykkäkouluun, jossa oppi viestimään puheella kuulovammasta huolimatta. Kirkonkirjojen mukaan hän pääsi osallistumaan tämän jälkeen Herran pyhälle ehtoolliselle, toisin sanoen hän suoritti rippikoulun samaan aikaan kuin ikätoverinsa.
Millaista Miinan lapsuus suurperheessä oli? Siteet sisaruksiin ja vanhempiin olivat varmaankin tavallista vahvemmat. Perheenjäsenet viestivät oman merkkikielen ja kommunikaatiotapojensa avulla, jotka kehittyivät ajan saatossa. Miina oli ehkä syntynyt kuurona tai kuuroutunut lapsena jonkin vamman tai sairauden seurauksena. Lapset sairastivat noina aikoina vaikeitakin tulehdustauteja, joihin ei ollut olemassa tehokkaita hoitoja. Esimerkiksi sairastettu aivokalvontulehdus saattoi vaurioittaa kuulon pysyvästi.
Ongelmia alkoi tulla viimeistään elämänpiirin laajentuessa ulospäin lapsuudenperheestä. Tuon ajan yhteiskunnassa kuurous nähtiin ongelmana, joka vaikeutti henkilön kykyä ansaita elantonsa itsenäisesti. Köyhyys johti siihen, että useimmat aistivammaisista joutuivat turvautumaan köyhäinhoitoon. Kuurouden takia henkilön yhteydet muihin ihmisin ja yhteiskuntaan katkesivat jo lapsuudesta, mikä inhimillisenä syynä nostatti ihmisissä auttamishalua ja tarvetta lievittää ongelmaa. 1800-luvulla yhteiskunnassa alettiin panostamaan myös kuurojen ja sokeiden opetukseen, jonka avulla ainakin osa heistä kykenisi elättämään itsensä. Miina oli yksi onnekkaista, joille avautui tie opintoihin. Miina pääsi opiskelemaan Kuopion kuuromykkäkouluun. Tätä teemaa avaan seuraavassa postauksessani.
Miinan elämänkaari katkesi kuitenkin kesken, kuten noina vuosikymmeniä Suomessa surullisen usein tapahtui. Miina kuoli 21-vuotiaana keuhkotautiin. Tuona aikana tuberkuloosi oli nuoren ja työikäisen väestön yleisin kuolinsyy. Hänen Katri-äitinsä oli kuollut edellisessä kuussa, ja hautajaisten jälkeen kului vain kolme päivää Miinan menehtymiseen. Katri-äiti oli vakavasti sairaana useamman vuoden ennen kuolemaansa, mikä selvisi ”S”-merkinnästä kirkonkirjoissa. Papit kirjasivat niihin päivämäärät, milloin kukin seurakuntalainen oli osallistunut ehtoolliselle. Viralliseksi kuolinsyyksi Katrin kohdalle kirjattiin ”halvaus”. On mahdollista, että äiti ja Miina olivat poteneet myös tuberkuloosia, joka sitten koitui Miinan kohtaloksi.