USKOMATTOMAN RAAKAA LASTENHOITOA
Nurmeksen Höljäkän lastenkodilla piestään lapsia ja pidetään syömättä. Meille kirjoitetaan: Nurmeksen Höljäkän kylän lastenkodissa on lasten kuritus ja rangaistus mennyt ankaruudessaan sellaiseen raakalaisuuteen, että vertaista sille voi hakea ainoastaan ohranan vankiloista. Kerrankin oli tuo lastenkodin hoitaja nti Hilja Piirainen ruoskinut niin ankarasti erästä hoidokkina olevaa lasta, että veri oli ruoskan jäliltä tihkunut. Myöskin on „kasvattaja“ kiusannut lapsia ilman ruokaa. Niinpä v.k. loppuviikolla eräänä aamuna oli laitettu ruoka pöytään, mutta kun lapset hiukan vallattomalla tavalla riensivät, ehkäpä nälkäisinä, pöydän ympärille, niin seurauksena tuosta lapsien hilpeydestä oli, että esim. kansakoulua käyvät lapset saivat lähteä ilman ruokaa ja ilman evästa kouluun. Kasvatuksen raakuutta kuvaa jo se, että useat lapsien vanhemmat, joilla ei tahdo olla itselläänkään hyvä toimeentulo, ovat ottaneet lapsensa sieltä pois suojellakseen siten lapsiaan terveyttä tuhoavilta kepiniskuilta. Tekisi mieli vedota tutkintojen toimeenpanemiseen, mutta kokemus muistuttaa mieleen myöskin niiden tuloksettomuuden, joten siitäkin on joutavaa puhua.
Kansan Voima 9.12.1919, nro 120, s. 3
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1206031/articles/81601675?page=3
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Nurmeksen Höljäkän lastenkoti eli Jurtin lastenkoti joutui kurjaan julkiseen maineeseen, mistä kertoo tämä joulukuussa 1919 julkaistu lehtiuutinen. Neiti Hilja Piirainen nosti tällaisesta nimensä likaamisesta käräjäkanteen, ja toimittaja määrättiin maksamaan sakkoa 100 markkaa, mutta sanojaan hän ei kuitenkaan syönyt. Arvoitukseksi jää mitä lastenkodissa tapahtui, mutta voisin kuvitella että jotain perää uutisella on ollut – ei ole savua ilman tulta. Lasten ruumiillinen kuritus tuohon aikaan ei ollut laissa millään tavoin rangaistavaa.
Jurtin lastenkoti tuli vastaani myös selvitellessäni sukujuuria eli Meriläisen kymmenen sisaruksen kohtaloita. Kuten esi-isäni viidennessä polvessa eli Pekka Pekanpoika Meriläisen, myös hänen sisarussarjansa nuorimman, Antto Eerikka Meriläisen, tie vei Amerikkaan. Koti-Suomeen jäi vaimo Wilhelmiina os. Koponen kahden tyttären kanssa, syksyllä 1911 syntyneen tytön Kutre Hellin Wilhelmiinan ja syksyllä 1913 syntyneen tytön nimeltä Kiltti Helmi Mirjamin kanssa. Perhe jäi odottamaan Nurmekseen todennäköisesti sitä, että perheenpää lähettäisi matkaliput, jotta he tulisivat perässä uuteen kotimaahan. Matkalippuja eikä muitakaan uutisia perheenpäästä kuitenkaan sen jälkeen kuulunut, ja Anttonin vaimo joutui köyhänä ihmisenä raskain sydämin tekemään mitä oli tehtävissä. Rippikirjassa on tyttöjen kohdalla maininta ”Jurtin lastenkotiin”, ja Anttonin kohdalla ”Amerikassa tietymättömissä”. Äidin pyrkimys oli turvata toimeentulo ja elatus lapsille, koska muuten se oli uhattuna.
Tarkempaa tietoa ei ole, minkä ikäisenä lapsoset joutuivat lastenkotiin, mutta viimeistään vuonna 1919 kuitenkin, koska kyseisessä Nurmeksen rippikirjassa on kirjaukset vuosilta 1910 – 1919.
Nurmes rippikirja 1910-1919 (AP_II I Aa:42) Sivu 401 Lipinlahti no 1, Havukkala ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=37362&pnum=4 / Viitattu 13.11.2023