Hilma Alina Kettunen, rouva Romon kylältä
Tänään jatkan kertomustani Hyttisen yhdeksänhenkisestä sisarussarjasta ja esittelen Hilma Alina Kettusen os. Hyttisen (1878 – 1947). Alkuperäinen ajatukseni oli kertoa samalla myös seuraavasta siskosta eli Tiinasta, mutta kun olin kirjoittanut heistä yhteisen lapsuusosion, teksti rupesi kehittymään ja laajenemaan niin että päätin suosiolla rajata sen tässä Hilmaan. Eli siksi artikkelin alkuosa kertoo molemmista sisarista ja jatkuu sitten Hilman tarinalla. Tiinan tarina olkoon jo oma juttunsa.
Eteenpäin siis, eli aiheesta Hilman lapsuus (ja vähän Tiinankin😊). Hilma Alina syntyi 10.9.1878 Vuonislahden tilalla nro 30. Samassa talossa syntyi myös Tiina (Stina Imada) 8.4.1880. 1800-luvun lopulla maassamme oli vallalla käytäntö, jonka mukaan kastettavien nimet merkittiin kirkonkirjoihin ruotsinkielisessä asussa, vaikka käytännössä heitä kutsuttiin suomenkielisellä nimellä. Niinpä Stina Imada on taipunut suomen kielellä sujuvasti Tiinaksi myös näissä tekstissä.
Hilman ja Tiinan syntymien välillä kului aikaa vain puolitoista vuotta, josta voi laskea että Helena-äiti on alkanut odottaa jo seuraavaa, kun edellinenkin on ollut alle vuoden ikäinen. Lisäksi kolme pientä isosiskoa pyöri jo valmiiksi äidin helmoissa, nimittäin edellisessä artikkelissa mainitut Anna Riita (s. 1872), Kaisa (s. 1874) ja Maria (s. 1875). Mitä viiden pikkutytön Helena-äiti tuolloin tuumikaan ja miten hän jaksoi kaiken keskellä? Perhesuunnittelu oli tuntematon käsite, raskaudet ja lapset seurasivat toinen toistaan ilman että nainen itse pystyi siihen vaikuttamaan. Moni muukin asia naisten elämässä oli tuolloin aivan toisin, ja tätä aihetta tulen pohtimaan lisää myös jatkossa, sillä onhan aihe vähintäänkin mielenkiintoinen!
Mitä tiedetään Hilman ja Tahvon perhe-elämästä?
Hilma löysi jossain vaiheessa lähipitäjästä eli Kontiolahden Romolta elämänkumppanikseen Tahvo Kettusen (10.1.1883 – 20.2.1939). Hilma muutti Kontiolahteen 24.12.1910 luultavasti avioliiton solmimisen myötä, tämä tieto on vielä tarkistamatta. Kontiolahdella syntyi Hilman ja Tahvon ensimmäinen poika Väinö Valtter (s. 25.8.1911), seuraava eli Kaarlo Adolf 20.7.1913 ja kuopus Aari Albin 9.2.1916.
Puoliso Tahvo Kettunen kuoli 20.2.1939 eli 56 vuoden iässä kotonaan Romolla Kontiolahdessa. Saman vuoden lopussa kaikki heidän poikansa saivat kutsun rintamalle, kun Suomi joutui talvisotaan (1939-1940) ja jatkosotaan (1941-1945). Pojista Aari ei palannut kotiin, vaan kuoli 12.11.1941 sodassa haavoituttuaan. Hänet on haudattu sankarihautaan Kontiolahdella. Alla Tahvo Kettusen kuolinilmoitus ja kuva Aari Kettusen sankarihaudasta.
Sota jätti merkkinsä varmastikin kaikkiin perheenjäseniin. Muutaman vuoden kuluttua sodan päättymisen jälkeen, 8.11.1947, Hilma kuoli 69-vuotiaana. Pojista Kaarlo kuoli 27.2.1968 eli 54-vuotiaana. Heidät on haudattu samaan sukuhautaan Kontiolahden keskimmäiselle hautausmaalle.
Hilman ja Tahvon poika Väinö Valtter Kettunen
Kettusen perheen esikoinen Väinö sai elää pitkän elämän. Hän syntyi 25.8.1911 Kontiolahdella ja kuoli 9.1.1996 Joensuussa (85-vuotiaana). Väinön tarinaan tutustuin kahden eri lehti-ilmoituksen kautta. Karjalaisessa 21.6.1938 (lähde kansalliskirjaston digiaineisto) kerrottiin, että avioliittoon on vihitty talollisenpoika Väinö Kettunen ja talollisen tytär Kirsti Riikonen, molemmat Romon kylästä. Tästä seuraavana vuotena tapahtui siis Väinön Tahvo-isän kuolema (20.2.1939) ja talvisodan syttyminen.
Toinen lehti-ilmoitus Väinö Kettusen elämään liittyen saapui minulle kirjeessä muutama vuosi sitten, kun aloin tutkia Hyttisen sisarussarjaa. Hilman sisaren Leena-Marian tyttären, Martta Martikaisen, os. Turusen (ks. edellinen artikkeli) lähipiiriin kuulunut henkilö eli Martan miniä Kaarina, lähetti ystävällisesti tekemänsä sukuselvityksen. Samassa lähetyksessä oli kopio tämän kyseisen Hilman pojan, Väinön, muistokirjoituksesta, ja liitän kuvan siitä tähän artikkeliin. Muistokirjoitus on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa kuoleman jälkeen eli alkuvuodesta 1996. Kirjoituksessa ilmenee hänen monella tavoin kunnioitettava elämäntyönsä, minkä lisäksi todetaan, että Väinö ja Kirsti Kettunen saivat yhteensä 17 lasta! Tämän edessä en voi muuta kuin nostaa hattua.
Tähän on myös hyvä Hilman ja hänen perheensä kertomus tältä osin päättää. Kertomusta kootessani moni asia herätellyt ajatuksiani kirjoittajana ja kutsuisi ikään kuin jatkamaan, mutta hyvä tarina vaatii myös lopetuksen ja kirjoitusrupeama myöskin. Seuraavassa jutussa sitten esittelyssä onkin jo uuden henkilön tarina. 🙂
