Tervehdys lukijani, kokeilen tässä tehdä blogipostausta kännykän kautta ja jos näet tämän artikkelin niin olen onnistunut julkaisemaankin, sisällöstä on vaikeampi mennä kummempaa sanomaan. 😀
Kuvassa on vanha rantasauna, tämä kuva on otettu lämmitysreissulta saunan ovelta ulospäin. Paikka on Hernejärvellä eli tämä on puolisoni lapsuudenkodin rantasauna. Ulkoapäin pieni, vanha ja harmaahirsinen, sisältä hämärä, mutta kun ovi ulospäin aukeaa, on edessä idyllisen kaunis ja rauhallinen järvi. Suomalainen unelma.
Appiukkoni eli täällä Hernejärvellä syntymästään saakka aina 91-vuotiaaksi ja joutui olemaan sairaalassa vain kaksi kuukautta ennen kuolemaansa. Hän eli elämänsä viimeiset kymmenen vuotta leskenä, mutta oli onnellinen siitä että hänen poikansa kävivät vuoron perään häntä katsomassa. Joka viikko tuli joku pojista saunottamaan isänsä, katsomaan perään ettei kaadu, yksin saunominen olisi ollut jo riski hänen iässään.
Puolisoni kertoi isänsä muistelleen useinkin heidän istuessaan rantasaunassa että ”nuo hirret ne on nähneet hänen syntymänsä” ja osoittaen saunan tummentuneita kattohirsiä. Sauna itsessään ei ollut rakennettu vielä tuolloin vuonna 1932, mutta hirret siihen oli tuotu hänen aiemmasta vanhasta lapsuudenkodista joka myöhemmin oli purettu.
Sauna. Mitä kaikkea suomalaista historiaa siihen liittyykään. Saunassa synnyttiin, mikä oli käytännöllistäkin: lähellä oli lämmitettävä vesi ja sauna oli ympäristö, joka kesti huutamisen ja tuskan äänet, kun miesväki ja muu perhe olivat poissa jaloista. Lapsisauna oli naisten paikka, jonka portinvartijana oli lapsenpäästäjä eli kätilö. Miehillä ei sinne ollut asiaa. Sauna liittyy myös moniin muihin tärkeisiin elämänvaiheisiin, tunnetaan esim. morsiussauna, ja vuodenkulun juhla-aikoihin: oli joulusauna, juhannussauna jne. Saunassa paitsi peseydyttiin niin hoidettiin sairauksia mm. kuppaamalla ja muilla saunahoidoilla. Ja saunassa tyypillisesti tehtiin vainajalle viimeinen palvelus eli ruumiinpesu.
Mielenkiintoni heräsi, kun kuulin saunakesteistä. Ne eivät tarkoita” kemuja,” joihin kuuluu saunominen, mikä ehkä ensiksi tulisi nykyihmisen mieleen. Maaseudulla, niin Savossa kuin muuallakin, oli aikoinaan, 100 vuotta sitten ja aiemmin tilattomia ihmisiä eli loisia. Osa loisista päätyi yöpymään saunoissa, niinpä heitä kutsuttiin saunakesteiksi eli kotureiksi. Taloissa ja tuvissa ei riittänyt makuusijoja kaikille ja tilaton väestönosa sai yöpyä kuka missäkin eli saunoissa, ladoissa, vajoissa. Joskus saunassa saattoi asua kokonainen perhe, joka siirtyi kamppeineen alta pois iltoina, kun talonväki saunoi. Saunapaikasta ja ruuasta asuja maksoi vuokran sitten työpanoksellaan. Ratkaisu oli tilapäinen kuten muutkin tilattoman väestön asunto-olot tuolloin. Toki sauna tarjosi katon pään päälle ja lämpöäkin eli etujakin on ollut verrattuna yöpaikkaan kuusen juurella.
Sellaista tuli mieleen tänään saunasta. 🙂
