Meriläisen eli Okkosen Iidan nuoruudesta
Ripiltä pääsy oli nuorille, niin tytöille kuin pojille, elämän suuri käännekohta, joka antoi naimaluvan ja muita aikuisen elämän oikeuksia. Kirkonkirjat kertovat Iidan päässeen ripiltä vuonna 1900 eli 16-vuotiaana.
Nurmeksen lasten- ja rippikirjoista käy selville, että Iida työskenteli piikana Lipinlahdessa Tuliniemessä (talo nro 30) ja Tulilahdessa (talo nro 19). Palkolliseksi lähteminen oli selvää aikana, jolloin irtolaisuus oli rangaistavaa, ja sen välttämiseksi jokaisen oli oltava jonkin talon isännän suojeluksessa ja työssä. Talo tarjosi työn lisäksi asunnon, ruuan ja vaatteet. Sen lisäksi maksettiin vaatimatonta palkkaa. Isäntä oli vastuussa palveluskunnastaan, maksoi tästä verot ja katsoi, että palveluskunta hankki tarpeelliset luku- ja kristinopin taidot.
Palkollisten työsuhde alkoi tyypillisesti syksyllä, jolloin oli pestuupäivät. Silloin palvelijoilla oli viikon pituinen loma, ja palvelijat kiertelivät ja kartoittivat työmarkkinoita seuraavaa vuoden jaksoa varten. Palvelussitoumus tehtiin tyypillisesti vuodeksi. Työaikalakia ei tuolloin ollut, vaan talon työt alkoivat heti aamusta ja loppuivat iltamyöhällä. Päivällä pidettiin parin tunnin ettoneet eli päivälepo. Vapaita iltoja saattoi olla toisinaan, mutta ei säännönmukaisesti.
Viimeistään rippikouluiässä talon tytärten oli alettava kutomaan kapiokankaitaan, jotka he veisivät mukanaan uuteen kotiinsa aviosäätyyn astuessaan. Talossa työskentelevä piika sai toisinaan oman läntin pellavamaata, jonka sadosta kutoi itselleen talvella liinavaatteita. Palvelupaikasta lähtiessään piialle saatettiin antaa lahjaksi hamekangas. Yleensä nuorten naisten palkollisvuodet loppuivat siihen, että heistä tuli vaimoja rengeille, torppareille tai isännille.
Iida siirtyi tähän uuteen säätyyn syksyllä 1902. Talonpoika Pekka Meriläinen (s.1873) ja piika Iida Maria Okkonen vihittiin avioliittoon Nurmeksen kirkossa 5. päivä syyskuuta 1902. Vihkimisen suoritti pastori R. Ylönen. Pekan syntymäkoti oli Lipinlahdella Havukkala (talo nro 1). Pekka Meriläinen oli Iidaa 10 vuotta vanhempi talonpoika, jonka kotiin Iida muutti vaimoksi ja miniäksi.
Millainen mies oli tuo Pekka? Ainakin Iidaa 10 vuotta vanhempi ja enemmän elämää nähnyt mies. Missä he olivat ensi kertaa tavanneet? Oliko parin välillä romanttista rakkautta? Maalaisyhteisöissä romantiikalla ja tunteilla ei ollut aina sijaa avioliitoista sovittaessa. Avioliitto ymmärrettiin käytännöllisenä ratkaisuna perheen tilanpidon ja kotitalouden kannalta. Iida oli jäänyt lapsena orvoksi, mutta ehkäpä vanhemmat siskot tarjosivat neuvoja avioliiton solmimista ja tulevaa elämää varten. Samalta kylältä kotoisin oleva Pekka oli myös heille tuttu mies.