Nuori vaalea nainen kukkamekossa – ”Tuossa on tuleva vaimoni”

Nuori vaalea nainen kukkamekossa – ”Tuossa on tuleva vaimoni”

Ollessani lapsi vietimme paljon aikaa kesäisin Lieksassa isovanhempieni Margitin ja Osmon mökillä. Isä lähti käymään meidän lastensa kanssa Lieksan Kevätniemessä, seudulla jossa hän oli syntynyt. Isä osoitti meille vanhaa mäntyä ja kertoi tarinan. Tapahtumat ajoittuvat todennäköisimmin kesälle 1945. Margit, 17-vuotias nuori vaalea nainen oli tullut Kevätniemeen tansseihin kesäisessä kukkamekossaan ja nojannut mäntyyn, jonka juurella nyt olimme. Sodasta palannut 25-vuotias nuorimies, Osmo nimeltään, oli tanssilavalla harmonikan soittajana. Osmon mieleen nousi jostakin selkeä, kirkas ajatus: ”Tuo tyttö tuossa on tuleva vaimoni.” Myös mielikuvat männystä ja kukkamekosta olivat jääneet Osmolle yksityiskohtina muistoihin tuosta ensitapaamisesta. Nuoripari kihlautui juhannuksena eli 24.6.1946 ja solmi avioliiton lokakuun 6. päivänä vuonna 1946. Hääjuhlia juhlittiin Kevätniemessä.

Vuonna 1948 Margitille ja Osmolle syntyi poika, Pentti, joka oli perheen ainoa lapsi. Kuulimme tämän tarinan häneltä eli isältämme muutamia vuosikymmeniä myöhemmin. ”Ilman tuota tapaamista ei teitäkään olisi olemassa”. Tapaamisella oli tosiaankin kauaskantoiset seuraukset, ja siitä lopulta myös me olimme todisteena. Isäni kertoma tarina jäi mieleen. Se oli tarina joka maistui niin täysin elämältä, se oli ollut ”rakkautta ensi silmäyksellä” ja oikeastaan ainoa kuulemamme näihin isovanhempiimme liittyvä tarina, missä puhuttiin tunteista. Se herätti miettimään, miten ainutkertaisia ja toisaalta ”sattumanvaraisia” elämänkulkumme täällä ovatkaan.

Margitin ja Osmon hääjuhlista kuultua

Minulla oli hieno tilaisuus haastatella kaksi vuotta sitten yllättävän mutkan kautta löytynyttä sukulaisrouvaa, Helliä, omaa sukuaan Okkosta. Silloin jo 90-vuotias, terävämuistinen haastateltavani on kotoisin Nurmeksesta, ja Margitin ns. toinen serkku. Sain kuulla häneltä mielenkiintoisia muistelmia Okkosen sukuun liittyen. Yksi hauskoista muistoista liittyi Margitin ja Osmon hääjuhlaan syksyllä 1946, jolloin Helli oli lähes 16-vuotias.

Vihkiminen tapahtui Lieksan kirkossa ja sen jälkeinen hääjuhla Kevätniemessä sulhasen kotona. Hääjuhlia pidettiin isosti ja tanssin merkeissä, ja morsiamen sukua Nurmeksesta oli kutsuttu niihin myös. Kutsu tuli myös Okkosen veljeksille Juholle ja Eerolle perheineen. Eero asui aikamiespoika Juhon sekä vaimonsa Helmin ja viiden lapsensa kanssa Nurmeksessa Kuohatin kylässä, Itäniemen tilalla. Eeron Helli-tytär olisi kovasti halunnut lähteä mukaan, mutta lopulta vain Juho ja Eero lähtivät muiden jäädessä kotiin. Hellin äiti oli perustellut kieltoa tyttärelleen: ”Myö kun ollaan ihan vaan salolta, ja siellä on kauppalan väkeä, sinne pitäisi olla parempaa päälle!”

Juhlien jälkeen äiti oli sitten tentannut veljeksiltä, millaiset juhlat Kevätniemessä oli ollut. Juho, juronkankea poikamies, oli tokaissut, että ”akat kulki pitkissä hameissa”, johon äiti totesi, että niin tietenkin, sehän on hienomman väen juhla-asu, mutta ”eihän salon mies semmoista niin ymmärrä”. Selvisi myös, että morsiamen isä Antti Eero oli illan kuluessa ottanut vaivihkaa taskumatin ja tarjonnut serkkumiehille pullosta ”lämmikettä”. Yllättäen morsian oli tullut paikalle ja suoraan tilanteen näkijäksi: ”Mittee työ täällä?”. Isä ohjasi tytärtään ohittamaan heidät vähin äänin: ”No menepä sie tyttö ihan muualle…” Harvoinpa on taidettu häitä viettää ilman viinaa niin tuona aikana kuin nykyään!

Häiden jälkeen arki jatkui Kevätniemen kirjastotalolla

Osmo asui Kevätniemen kirjastotalolla vanhempiensa Leena (os. Viitanen) ja Juho Partasen kanssa, jotka työskentelivät alueella ja lisäksi kodissa asui vielä Leenan äiti Kaisa-mummo, Kaisa Viitanen os. Hyttinen. 19-vuotias morsian Margit muutti sitten Osmon, hänen vanhempiensa ja mummonsa kotiin miniän paikalle. Samaan kaksioon mahtui siis kolme sukupolvea, ja vielä neljäskin, kun isäni syntyi Kevätniemessä 3.3.1948. Tämän päivän ihmisen näkökulmasta noin ahtaasti asuminen tuntuu ihan käsittämättömältä ja hyvin tukalalta, mutta oli siihen aikaan hyvin tavallista. Juho ja Leena asuivat yhdessä huoneessa ja Kaisa-mummo, nuoripari Osmo ja Margit ja pieni Pentti toisessa. Olosuhteet taisivat olla parisuhteen romanttisen puolen kannalta vähintään haasteelliset?