Sairauden sattuessa apua etsittiin papeilta ja viisailta emänniltä
Sairauden sattuessa apua etsittiin papeilta ja viisailta emänniltä

Sairauden sattuessa apua etsittiin papeilta ja viisailta emänniltä

Sairauden sattuessa apua etsittiin papeilta ja viisailta emänniltä

1800-luvun loppupuolelle saakka tilanne nurmeslaisten sairastuessa oli varsin karu: lääkärien vastaanotolle ei menty, koska heitä ei näin periferiassa ollut. Tehtiin kuten aiemmatkin sukupolvet; käännyttiin vaivojen kanssa joko papin tai viisaiden emäntien puoleen. He hoitivat sairaita perimätiedon mukaan. Olipa vaiva sitten missä päin ruumiista hyvänsä, se sai helposti diagnoosin ”sydän kipeä”. Lääkemääräys oli yksinkertainen: muutama tippa koiruohouutetta tai valkosipulia kunnon viinaryypyn kera. Jos tämä hoito ei auttanut, luonto karsi ennemmin tai myöhemmin heikon yksilön pois. Käännyttiin myös kansanparantajien puoleen, yksi sellainen oli Hietamäen Antti ”velhosaunoineen”.  

1800-luvulla haavojen hoitoon käytettiin hauteita ja voiteita, joita ei tunnettu vielä lääketieteessä. Onkohan silloin kansan perimätietoon kuuluneet jo pihka ja hunaja, jotka nykyisin ovat lääketieteenkin tunnustamia hoitoaineita haavoihin?

Kuopiossa työskenteli lääninlääkäri alkaen vuodesta 1775 ja jos potilas pääsi tekemään pitkän ja vaivalloisen matkan sinne asti, apua tarjottiin. Sairaalahoitoon pääsyä ei haviteltu, sillä Kuopiossa oli tuolloin sairaalat vain mielisairauksia ja sukupuolitauteja varten. Vuodepotilaat hoidettiin käytännössä omin neuvoin kodeissaan, ja kodittomat sairaat saatettiin heittää esim. vanginvartijan huomaan.  . 

Vuonna 1879 tohtori Collan ryhtyi hoitamaan säännöllisesti piirilääkärin virkaa Nurmeksessa. Hän oli valtion palkkaama virkamies, jolle riitti työsarkaa riitti kulkutautien ja puutteen kurittamassa pitäjässä. 1900-luvun alussa kunta palkkasi hänen rinnalleen kunnanlääkärin, Edvard Backbergin. Lääkärikunta onnistui taivuttelemaan päättäjät siihen, että Nurmes sai oman sairaalansa. Vuonna 1888 avattiin kauppalassa sairaala, jonka 25 sairaansijaa täyttyivät sukupuolitautipotilaista ja erilaisista kulkutauti- ja kuumepotilaista. 1930-luvulla vakiintui Nurmeksen kuumetautisairaalan toiminta.

Lähdeteos: Veijo Saloheimo. Nurmeksen historia. 1952. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *